Taitokeino

Olen Sisko Nevalainen, vähän alle 50-vuotias siuntiolainen. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Germaanisen filologian gradussani tutkin susiin liitetyn käsitteen laumanjohtajuus 

terminologista muutosta sekä Rudolf Schenkelin susitutkimuksissaan käyttämän kielen yhtymäkohtia natsien manipuloimaan saksan kieleen. Ymmärrän, mistä perinteiset koirankoulutuksen käsitykset ovat saaneet alkunsa ja miksi tiede on ne kumonnut.

Eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suoritin vuonna 2020. Kuulun Suomen eläintenkouluttajat ry:een.

​

Olen menestyksekkäästi muokannut ei-toivottuja rodunomaisia käytöksiä sekä pelkoon liittyviä tunnetiloja: rodunomaisia käytöksiä vahvisteen avulla, jonka avulla koira on päässyt alkuperäiseen päämääräänsä toivotulla tavalla käyttäytyessään. Jälkimmäisessä taas kaikista oleellisinta on ollut koiran omaehtoisuuden tunteen korostaminen, samoin kuin kohdetyöskentely sekä klassinen ehdollistaminen toivotunlaisten tunnetilojen aikaansaamiseksi.

​

Koulutus tai kouluttaminen ovat arvolatautuneita käsitteitä, ne merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Itselleni koiran kouluttaminen, tai ”koiran kanssa yhdessä tekeminen” on elämäntapa, joka lisää molempien osapuolten hyvinvointia. Koiran kouluttaminen on vuorotellen vaikuttamista, jossa itsekin opin valtavasti kaiken aikaa. Yhdessä tekemisen kautta suhde syvenee, kun kommunikointi muuttuu sujuvaksi ja molemmat osapuolet kokevat tulevansa ymmärretyiksi. Ymmärretyksi tulemisen tunne luo luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Luottavainen koira uskaltaa olla oma itsensä, sen ei tarvitse turvautua rauhoittelevien tai loitontavien signaalien käyttöön. Luottavainen koira kokee myös hallinnantunnetta elämästään, mikä on etenkin pelkoon liittyvien käytösten ratkaisussa oleellista.

​

"SITÄ SAA, MITÄ VAHVISTAA" (Bob Bailey)

​

​Luottamuksen lisäksi toimiva vahviste on onnistuneen koulutuksen perusta. Toimivan vahvisteen avulla koira saadaan sinnikkäästi yrittämään tavoittelemaan palkkiota. Tällöin koira jaksaa työskennellä motivoituneena pitkiäkin aikoja, kaukana ohjaajasta. Todellinen yhteistyö onkin vapaaehtoista ja molempia osapuolia hyödyttävää. Toimivan vahvisteen löytyminen ei aina kuitenkaan ole helppoa. Pystyn auttamaan sekä ehdottoman vahvisteen löytymisessä, että ehdollisen vahvisteen rakentamisessa.

 

Toimiva vahviste on tärkeä siitäkin syystä, että sen avulla koiralle saadaan kerrottua, milloin se ei toimi oikein. ”Porkkanan poisto” (=negatiivinen rangaistus) on todella paljon tehokkaampaa, kuin perinteinen rankaisuun perustuva koulutustapa. Positiivisen vahvisteen (ja negatiivisen rankaisun) avulla kouluttaminen tekee koirasta aktiivisen oppijan, josta ohjaajan on helppo ammentaa. Koira alkaa kokeilla, millaisesta tekemisestä palkkio olisi mahdollista saada. Tämän keksittyään koira haluaa käyttäytyä ihmisen haluamalla tavalla palkkion saadakseen! Lisäksi, ihmeellistä kyllä, ”porkkanan avulla” kouluttaen reaktion aikaansaaneet asiat (esimerkiksi toiset koirat, polkupyörät jne.) muuttuvat ajan myötä neutraaleiksi koiran mielessä. 

​

”Porkkanan avulla kouluttaminen” tarkoittaa (operanttiin) positiiviseen (ehdolliseen) vahvistamiseen perustuvaa koulutustapaa, jonka B. F. Skinner todensi jo 1940-luvulla laboratoriossaan pulujen ja rottien kanssa työskennellessään. Vuonna 1947 Skinnerin oppilaiden perustaman yrityksen (Animal Behaviour Enterprises, ABE) myötä sai alkunsa operanttiin oppimisteoriaan ja sovellettuun käyttäytymisanalyysiin perustuva kaupallinen eläintenkoulutus. 1960-luvulla eläintenkoulutuksen pioneeri, Karen Pryor, käytti operanttia positiivista ehdollista vahvistetta, pilliä, delfiinejä kouluttaessaan. Silakka kun oli hankala toimittaa delfiinin suuhun juuri oikealla hetkellä, delfiinin vaikkapa hypätessä renkaan läpi.

 

Sittemmin Pryorin (1932-) uraauurtava kirja Don’t Shoot the Dog (1984) toimi siltana koiranomistajien ja Animal Behaviour Enterprises:ssa käytetyn koulutustavan välillä. Kirjassa kerrotaan eläinten ja ihmisen käyttäytymisen muuttamisen periaatteet. (Koskakohan saisimme lukea kirjan suomeksi?!)

​

Ajatukset, eli mielleyhtymät (=ehdollistumat) ohjaavat toimintaa. Ajatuksiin liittyvät odotusarvot vaikuttavat siihen, kuinka innokkaasti koira ”tottelee”. Koira on mahdollista saada haluamaan tekemään niitä asioita, joita haluamme sen tekevän.

 

”Käsky on vihje, kunnes siitä tulee käsky, mutta meidän ei tarvitse käskeä koiriamme, jos olemme tehneet työmme hyvin.” (Roger Abrantes)

 

​